Yhdessä eletty venearkea pitkiä jaksoja. Guadiana-joki.

Skotlannin Hebridien purjehduksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Olen purjehtinut puolisoni ja kahden poikani kanssa tuona aikana 30 eri maassa, elänyt etäarkea pitkiä jaksoja veneessä niin pohjoisessa kuin tropiikissa.

Vuosiin sisältyy hitaasti matkustamista merireittejä pitkin kahdella eri purjeveneellä, mutta myös elämän koko kirjo perheen perustamisesta läheisten menetyksiin. Kaiken läpi olemme purjehtineet.

Kahdestaan purjehdimme CA30-veneellä vielä muutaman vuoden. Pavilosta.

Mikä on pitänyt meidät samassa veneessä myrskyssä ja tyynessä? Mitä nomadielämä ja hitaasti matkustaminen on antanut?

Mitä sellaista maailmalle lähtevän purjehtijan olisi hyvä tietää, mitä meille ei kukaan kertonut? Mistä kaikesta voi luopua unelman eteen?

Näitä kysymyksiä avaan tulevissa blogijutuissani.

Kun miehistömme alkoi kasvaa, vene vaihtui CA40-veneeseen. Porto Santo.

Onnea ja kiitos sinulle!

Osa seuraajistani on ollut mukana uskollisesti jo meilikirjeistä Skotlannista 2004 asti ja sitä seuraavilla blogialustoilla, jotka ovat edeltäneet Matkapurjehdus -sivustoa ja -sometilejä. Nostan kiitosmaljan 20 vuodesta teille ja kumarran syvään.

Ilman uskollisia lukijoita ja seuraajien kannustusta tuskin käyttäisin aikaa näiden tekstien julkaisemiseen. Pysy siis kanavalla, tykkää, kommentoi – ja jaa eteenpäin. Kiitos.

Tulkoon tästä vuodesta sinulle hyväntuulinen ja upea!

Satu

Satu ja Itämeri.