Purjehdus Helsingistä Galiciaan

Vuonna 2016 purjehdimme pois Itämereltä, perheenä ensimmäistä kertaa. Olimme ajaneet kotoa Helsinkiin veneellemme, jättäneet auton sukulaisten huoleksi, ja irrottaneet köydet Merisatamasta varhain toukokuisena aamuna. Ylitimme Itämeren korkeapaineen aikana itätuulessa Viron ja Gotlannin kautta Rügeniin.

Langhammars-luonnonsuojelualue, Fårö, Gotlanti.

Stralsundissa vielä pohdimme, olimmeko suunnitelmastamme ihan varmoja, purjehtisimmeko perheenä eteenpäin. Lapset kannustivat: ”Haluamme nähdä apinoita ja palmupuita!” Olihan meillä turvallinen vene ja perheenä vuosien purjehduskokemus, mieheni oli pallon ympäri jo purjehtinut ja minulla takana nuorisopurjehduksia eri veneillä.

Vene oli lapsillemme jo tuttu ympäristö.

Mieheni oli oppinut pallonympäripurjehduksellaan, että aikaa pitää olla. Tiukassa aikataulussa voi käydä niin, ettei ehdi kuin huoltaa venettä ja selvittää seuraavaa legiä, ei ehkä jää riittävästi aikaa tutustua ympäristöön, jossa kulloinkin on. Päätimme jatkaa, siirtyä nykyajan vapaaehtoisesti etäarkea elävien nomadien joukkoon, meriteitä pitkin vastuullisesti purjehtivien yhteisöön. Tavoitteemme oli edetä hitaasti, jotta löytäisimme enemmän.

Hylkeeseen tutustumista, Cuxhaven.

Poistuminen Kielin kanavasta etelään tarkoitti, että etsimme veneelle talvipaikan, josta olisi hyvä jatkaa varhain keväällä eteenpäin. Se tarkoitti myös koululaisperheen etäarjen järjestämistä: vanhempien vastuulle tulisivat matkajärjestelyt, veneen huolto ja ylläpito, etätyöjärjestelyt, rahoitus, purjehdussuunnittelut, riskienhallinta ja lasten koulunkäynnin toteutuminen. Perheenä saisimme yhteistä aikaa, seikkailua ja ainutkertaisia kokemuksia.

Lapsiperheen venearkea. Öölannin silta, Kalmarinsalmi.

Lapset olivat asuneet veneessä kuukausia vuosittain, venearki oli tullut tutuksi. Toimimme perhemiehistönä hienosti merellä eri tilanteissa. Perheemme oli siis valmis. Nyt jos koskaan oli tullut aika toteuttaa unelma, jota jo 10 vuotta sitten yritimme.

Lapsiperheen venearkea – kouluvelvollisuudet hoidetaan tunnollisesti.

Cuxhavenissa ei ollut apinoita, mutta hylkeen kanssa nuorin yritti tutustua. Nordernayn saarelta lähdimme juhannusaatoksi merelle, ja Amsterdamiin vievään kanavaan saavuimme sopivasti juhannuspäivänä. Poikien Saksassa asuva täti tuli päiväpurjehdukselle kanaviin ystävien kanssa. Saimme suolasilakkaa ja mätiä, pojat esittelivät oppimiaan purjehdustaitoja.

Hollannin läpiajo purjeveneellä Stående Mast -reittiä pitkin tuo vaihtelua, jos Englannin kanaalin vastatuuli ei hellitä.

Englannin kanaaliin ennustettiin yli viikoksi kovaa vastatuulta. Pysyimme sisämaassa ja veneilimme hollantilaiset kanavat Goudan juustomarkkinoille ja Rotterdamin historialliseen satamaan.

Laskuveden aika. Vuorovesi on muutamia metrejä St. Peter Port -satamassa Guernsey’ssä.

Kanaalin ylitimme Doverin ikivanhan majakan juurelle. Brittein saarilla jatkoimme Brighton Pierin huvipuistoon ja Cowesiin klassikkoveneiden kisan aikaan. Isle of Wightista purjehdimme Kanaalin saarten Aldernay’in, josta etenimme Guernseyn ja Bretagnen kautta Biskajalle. Kuulimme valaiden ääniä, näimme delfiinejä. Espanjan pohjoisrannan Asturiasin vuonolahdissa maistoimme meren herkkuja erilaisissa kesäkauden ferioissa ja fiestoissa.

Leipomosta haettiin pojan pituinen aamiaispatonki, Aber Wrac’h, Bretagne.

Galician vuonolahdissa pääsimme vihdoin vaihtamaan pipot aurinkohattuihin. La Coruñan takamailla rauhallisissa sisävuonolahdissa on Sada, johon jätimme veneen talveksi. Sadan Modernista-juhlissa kolme neljästä miehistönjäsenestä uskalsi maistaa ekaa kertaa elämässään grillattua mustekalaa. Minäkin siis voitin epäluuloni. Toiste en ole maistanut tuoreeltaan grillattua, pakastealtaan leivitettyjä paloja kyllä. Antakaa mun pitää edes joku epäluulo jostain ruoasta. Niin, se yksi neljästä miehistönjäsenestä on jo maistanut lähes kaikkia maailman ruokia, että sitä ei lasketa.

Biskajan jälkeen saavuimme Asturian ja Galician vuonolahdille. Playa de Xilloi, Lugo.

Niin ja Bretagnen osterivuonoissa sama kolme neljästä miehistövahvuudestamme maistoi tuoretta osteria ekaa kertaa. Suoraan siitä kahvilan laiturilta nostettuna, muutamalla eurolla, pariskunnan omien osteriviljelmien rannalla. Jos joskus maistan toiste, tulen samaan paikkaan, missä ostereita ei tarvitse pakata rahtikuljetuksiin. Minusta grillattu sardiini toimii nälän tyydyttämiseen hyvin, antaa noiden erikoisuuksien olla muita varten.

Meillä oli aikaa odotella hyviä tuuli-ikkunoita.

Kahden kuukauden purjehduksen aikana 7 ja 9-vuotiaat poikamme kasvoivat varmoiksi purjehtijoiksi, kokivat kaupunkeja ja kyliä, taidetta ja historiaa. Lopuksi näimme niitä palmujakin, ja uimme turkoosissa vedessä. Apinat puuttuivat, eli jatkoa jo odoteltiin. Matka etelään oli hyvin alkanut.

Lunni-veneen reitti 2016.