Mitä olisin halunnut tietää ennen maailman merille lähtemistä? Olin jo purjehtinut aiemmin Atlantilla, Pohjanmerellä, Hebrideillä, kanavissa, järvillä, Napolinlahdella, Itämerellä. En kuitenkaan ollut asunut veneessä nomadina perheeni kanssa kuukausitolkulla.

Mitä olisin halunnut tietää ennen lähtöä

Blogisarjan osat 1 ja 2 julkaistu aiemmin. Tässä blogissa osa 3 listaan kohdat 13-18. Blogisarja jatkuu vielä neljännellä osalla.

Tuoreet hedelmät maistuvat erityisen hyviltä valtamerilegin jälkeen. Saint Lucia.

13) Mitä pitkällä matkalla tulisi huomioida?

Kaikki yllätykset eivät liity miehistöön tai veneeseen. Näihin tulisi varautua myös taloudellisesti ja pohtimalla asioita ennakkoon. Mitä mahdollisuuksia olisi päästä nopeasti Suomeen syrjäiseltä saarelta tai valtamerten takaa?

Kaikkiin asioihin ei matkavakuutus riitä. Purjehtijoillakin sydän on paikallaan. Joskus ikävä monista eri syistä nousee suuremmaksi kuin purjehtiminen, joten budjettiin tulisi laskea mahdollisuus kotona käymiseen. Jos sairauden vuoksi olisi tarve pidempään hoitoon (vakuutuksen pykälät luupin alle) tai lähimmäisvelvollisuudet kutsuvat kotiin (saattohoito) – tai iloisemmissa merkeissä haluaa palata juhlimaan lapsenlapsen syntymää.

Aina ei voi arvata, millaista yllätystä maailma eteemme rakentaa. Pandemian sulkemat satamat ovat vielä tuoreessa muistissani, sellaista tilannetta ei maailmalla nomadina purjehtiva yhteisö osannut odottaa.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa.
Tähdet ikuisina kimeltää.
Meille merkkeinä ne loistaa,
samaa sanomaansa toistaa.
Mikään ei lie kovin tärkeää.
- Juha ’Watt’ Vainio & Lasse Mårtenson

Jos läheinen sairastuu vakavasti tai lähiomainen menehtyy, moni haluaa palata hoitamaan velvollisuuksia kotimaahan. Meillä on tästä kokemuksia. Saattoi niistä olla jonkinlainen aavistus, etiäinen, mutta yllätyksinä ne tulivat. Kun jätimme veneemme Galiciaan ja palasimme kotiin – olisimme toki voineet edetä, mutta jotenkin teki mieli taukoa – saavuimme puolen vuoden päästä veneellemme puolisoni isän hautajaisten ja puolisoni äidin elämän uudelleen järjestämisen jälkeen. Seuraavana vuonna, kun palasimme Andalusiaan veneellemme, olimme järjestäneet puolisoni lapsettoman tädin hautajaiset.

Kun pandemian vuoksi jäimme jumiin, olisimme voineet jättää veneen Karibialle odottelemaan tai vuokrata talon sieltä, jossa odotella, mutta jotenkin tuli olo, että on oltava kotona. Mieheni äidin vaikea sairaus vaati läsnäoloamme syksyllä, ja seuraavana keväänä järjestimme jälleen hautajaiset, kolmannet tuon kahdeksan vuoden purjehduksen aikana. Ei meidän siis ehkä ollut tarkoitus katkaista matkaamme tällä tavoin, olisimme toisessa tilanteessa saattaneet jättää jonkun kotona käymisen väliin, mutta elämä vain kulki näin.

14) Mitä pitkällä purjehduksella hajoaa?

Mieheni vastaus tähän on vakio: kaikki hajoaa, kolmesti, näin hän asian koki pallonkierrollaan (s/y Renata maapallon ympäri 1997 – 99). Meillä kahdeksan vuoden purjehduksella (s/y Lunni maailmalla 2015 – 22) saavutimme mieheni ”jokainen laite hajoaa kolmesti” -ennusteen vain plotterin kanssa, siitäkin ensimmäinen kerta ei ollut hajoaminen vaan laitteen päivitys nykyaikaisempaan ja vähemmän sähköä kuluttavampaan laitteeseen. Kun vene ei ole lomanviettopaikka vaan asunto, jossa eletään arkea kuukausia, kaikki laitteet kuluvat. Kaikki liikkuvat osat kuluvat.

Kulumisen aiheuttamia riskejä, kuten laitteiden tai vaikka rikin hajoamista, voi pyrkiä estämään jatkuvalla seurannalla. On hyvä pitää tarkistuslistaa ja huoltopäiväkirjaa esimerkiksi köysistön, vanttien ja purjeiden hankaus- ja kiinnityskohtien paikkauksista.

Kulumista voi ehkäistä pitkillä matkoilla hyvällä ideoinnilla, esimerkiksi vaihtamalla vaikka skuuttiköyden hankauskohtaa tai purjeen kulmaa päivittäin. Tai liittämällä vesiletkunpätkää tai ilmastointiteippiä estämään hankausta purjeiden myötätuuliasennossa (pasaatituulet), jolloin purjeet lepäävät vantteja vasten. Koneet ja laitteet on hyvä tarkistaa ajoittain, esimerkiksi lämmitys- tai ilmastointilaitetta ei ehkä tarvita kuukausiin, mutta juuri siksi olisikin hyvä silloin tällöin käynnistää nämä laitteet ja tarkistaa, että toimivat.

Hauisvoimaa ja autopilotin voimaa kannattaa vaihdella sopivasti, ettei väsymystä synny.

Mikä sitten tekee kulumien ja laitteiden huollosta niin vaikean? Turtuminen, ajattomuuden tunne. Ajautuminen totaaliseen merimatkan flow-tilaan eli henkiseen rentoutumiseen, merimeditaatioretriittiin, jossa tarkistuslistan vilkaisu ja pikainen katse mastoon riittää, koska vasta eilenhän riki käytiin läpi. Väsymys tai olosuhteiden aiheuttama stressinsietokyvyn lasku. Tarkkaavaisuuden ja selviytymiskyvyn heikentyminen – oli syynä tropiikin kuumuudessa uupuminen tai muu syy. Joustavuuskyvyn ja avarakatseisuuden jähmettyminen henkilökemian haasteissa.

Tai uinuminen ihanan paratiisisaaren aamussa viattoman tietämättömänä likaisesta korjaustyöstä, joka edessä odottaa. Tästä pääsenkin listan seuraavaan kohtaan.

Paratiusisaaren rauhaa

Siihen, miten luonto osoittaa asioiden tärkeysjärjestyksen. Luonto valitsee myös ajankohdan mahdollisimman näpäyttävästi. Juuri kun ajattelen viettää vapaapäivän ankkurilahdella riippumatossa uinuen. Tai kun aamulla ennen silmien aukaisua ajattelen tekeväni ihanan päiväretken saaren luontokohteisiin.

15) Mikä on ärsyttävintä purjehduksessa?

Huomaan ehkä tietoisesti liian usein unohtavani, että veneen vessan pumppu kuluu käytössä eli menee jumiin tai tukkoon. En haluaisi muistuttaa itseäni, että vessan ”olet mitä syöt” -systeemi menee jumiin käyttämättömänäkin telakalla varsinkin tropiikissa tai voi haljeta talvisäilytyksessä pakkasella, jos kunnollista talvikäsittelyä ei ole tehty. Asumiskäytössä ”älä laita tänne mitään mitä et ole syönyt ensin” -huoneen pumppu menee tukkoon tai jumiin säännöllisen ajan päästä. Merivedessä nopeammin kuin järvivedessä. Tuo aika kuluu huollosta vastaavan miehistön muistia nopeammin. Tropiikissa liian nopeasti.

Virkistävä suihku.

Yhtäkkiä tulee ihan puskista, että vessa ei toimi ja tavaraa on kaikkialla. Se kauniista päivästä ja aamukahvista. Siltä sekunnilta korjaustöihin, tukkeutuneen putken vaihdossa voi kulua aamupäivä. Sinä aikana muu miehistö vajoaa horrosmaiseen tilaan odottaessaan vessavuorojaan.

Kumiveneellä haetaan uusi putki tai joku liitin tai vessan pumpun osa. Yleensä, kun hätä on suurin, tämä tapahtuu pyhänä tai liikkeiden aukioloajan ulkopuolella tai kaukaisessa paikassa ilman venetarvikeliikkeitä. Tuo p-mainen osa on saatava heti, siispä vhf-radiolla kysely satamalahden veneille, ja kun osa löytyy, se on heti haettava naapuriveneestä. Hyppäys kumiveneeseen ja ajo naapurille, joka suorastaan salamana noutaa veneestään osan ja antaa sen laidan yli. Kun yritän tarjota oluttölkkiä kiitokseksi, mutta naapuri ei välitä ja haluaa minut äkkiä pois, tajuan haisevani samalle miltä ruskeat kuivuneet läikät säärissäni. Astun vessaan osa kädessä ja huomaan peilistä, että hiuksenikin ovat mönjässä.

Arkea Karibialla instatyyliin. Kuva ei liity …totuus on että… no niin… antaa olla.

Olemme ottaneet tavaksi vaihtaa vessan koko pumppuyksikön vuosittain. Ehkä olemme välttäneet tällä tavalla muutamat yllätykset, kuka tietää. Joskus aiemmin muka säästimme ja vaihdoimme vain kumitiivistettä tai lappoläppää tai jotain muuta, seurauksena pian kuitenkin koko pumppu piti vaihtaa. Olemme myös ottaneet tavaksi pitää varalla 1-2 pumppuyksikköä ja yhtä poistoletkua.

Miksi pumppu menee jumiin? Tavara yhdistettynä suolaveteen kovettuu ajan saatossa pumpun mutkiin ja putken seinämiin. Jossakin vaiheessa kovettumat muodostavat esteen tavaran liikkumiselle ja homma kusee (veneilijöiden slangilla puhutaan kusikiven muodostumisesta). Mitä suolaisempi vesi sen nopeampi kovettuminen. Mitä lämpöisempi ympäristö ja vesi, sen nopeampaa on kovettuminen. Mitä enemmän tavaraa huuhtelee pois, sen pidempään pumppu saattaa kestää. Samoin mitä useammin septiä imutyhjennyksen yhteydessä huuhtelee, sitä pidempään septitankki putkineen saattaa säilyä hyvänä.

16) Lähtö veneelle on paluu kotiin

Lähtö kotoa veneelle pitkäksi aikaa nomadiksi, jokainen sellainen lähtö, merkitsee perheelle muuttoa. Perheemme kielessä Suomesta lähtö on ollut paluu veneelle silloin kun vene on jäänyt ulkomaille. Paluu takaisin, ei lähtö jostakin. Merkitsevyyden ero on suuri. Lähtö on uuden alku, mutta lähtiessä jätetään taakse jotakin, jonka ehkä haluaakin jättää, mutta myös jotakin mukavaa, jota jää kaipaamaan. Paluu on mukavampi sana, saapuminen johonkin tuttuun ja rakkaaseen, kuten kotiin. Jotakin on jäänyt kesken, siellä on jo perusinfra, siellä jatkuu jotakin.

Kotona parvekkeella. Atlantti.

Varmaan jo arvaatkin, etten pidä hyvästien jättämisestä. Tälle matkalle lähdimme jonakin sopivana aamuhetkenä, jonka vain me tiesimme. Olemme monta kertaa irrottaneet köydet hiljaa aamuvarhain, sanomatta kenellekään mitään. Lähimmäiset olemme jo käyneet halaamassa, jättäneet heillekin hiukan vastuuta matkastamme ja poissaolostamme.

Suurta lähtöä emme ole koskaan tehneet fanfaarein, niinpä meiltä on puuttunut myös suuri paluu. Mutta tekivät läheiset ja ystävät meille paluujuhlan kuitenkin. Tulivat veneelle, kun purjehdimme veneen kahdeksan vuoden kierrokselta takaisin Suomeen, toivat syötävää ja juotavaa. Nostimme pitkän jonon kirjavia kohteliaisuuslippuja mastoon, istuimme kannella lämpimässä illassa. Rakkaiden läheisten tuki vei meitä eteenpäin, auttoi meitä vaikeuksissa ja toi meidät myös ehjinä takaisin usean vuoden matkalta.

Retki papukaijametsään. Dominica.

Perheeni liikkumiset kotoa Suomesta veneelle tapahtuivat maailmalla aina eri paikassa, poikkeuksena Norja, jossa pandemian rajoittaessa liikkumista talvitelakoimme veneen toisenakin vuonna samaan paikkaan. Jokainen veneeseen paluu on tarkoittanut meille erilaisia matkajärjestelyitä, aina uutta logistiikkaa, nelihenkisen perheen matkustamista. Niin, kaikki vaiva, jotta pääsimme matkustamaan edelleen veneellä. Melkoista matkalla oloa koko ajan, eikö vaan.

Matkustaminen purjein on antanut elämään merkitystä ja sisältöä.

Satu Morri-Niemelä

Matkan taittaminen on aina ollut ihmisille jollakin tavoin epämukavaa, penkki on ollut ahdas, meno pomppuisaa, junassa kuuma, bussissa tukalaa, veneessä keinuttaa, lentäessä joutuu jonottamaan. Samoin matkalle lähdön valmistelu vaatii aikaa ja vaivaa, on varaukset, aikataulut, hinnan vertailu, mitä pitää ja mitä saa ottaa mukaan, kaiken pakkaaminen ja matkavaatteiden valitseminen. Kun tähän vielä lisätään, että matkustaja itse huoltaa hevosen, tässä tapauksessa oman purjeveneen, turvalliseksi turvatakseen oman ja perheensä hengen ja terveyden, on siinä melkoinen työmaa.

Toisaalta, elämästä kyllä loppuisi haasteiden voittamisen tuoma nautinto ja arki muuttuisi suorastaan tylsäksi, jos kaikki ihana elämässä olisi saavutettavissa napin painalluksella tai seteliä heiluttelemalla (okei, olemme seteleitä joutuneet repimään veneen kanssa, mutta emme siltikään ole saaneet loistopalvelua tai kultaisia vaunuja).

Purjeveneellä matkustettaessa saa samalla vaivalla hierovan punkan, joka vatkaa niin, että kehokoordinaatio kehittyy ja lihakset rentoutuvat. Tämä hierontatoiminto tosin tulee päälle kovien kelien myötä ajoittain, toisaalta se voi pysyä päällä vuorokausitolkulla. Meripahoinvointiakin voi esiintyä, mutta useimmat tottuvat purjeveneen liikkeisiin satamasta lähtiessä ensimmäisten vuorokausien aikana. Meillä on ollut onni purjehtia Colin Archer -tyyppisellä Lunni-veneellä, jota kovatkaan kelit tai puuskat eivät hetkauta, suunniteltiinhan venetyyppi turvaamaan kalastusalusten työtä meripelastustehtävissä Norjan rannikolla. Lunnin liikkeet ovat rauhalliset, ja purjehdustauon jälkeen olemme löytäneet harmonian veneemme kulkuun vain hetken totuttelun jälkeen.

Päivän työt tehty ja kaupassa käyty. Carriacou.

17) Missä on vapaa laituripaikka tai tilaa ankkuroinnille?

Sehän on selvää, että seuraava paikka tulee olla tiedossa, kun rannasta lähtee. Matkapurjehtijan tosielämässä niin ei kuitenkaan aina ole. Joku paikka on lähtiessä tiedossa, mutta se vaihtuu matkan aikana. Alkuperäiseen paikaan ei ehdi tai se tulee liian nopeasti eteen. Siihen ei mahdu, kun se on jo umpitäynnä veneitä. Sille joutuu pohtimaan vaihtoehtoja saapumisajankohdan vuorovesivirtausten tai keliolosuhteiden vuoksi.

Jotenkin minulle tulee joka vuosi yllätyksenä, että huviveneet täyttävät satamat, ja vapaita vierasvenepaikkoja on rajallinen määrä. Yllätyksenä siksi, että olemme liikkuneet paljon maasta toiseen, ja meri on suuri, siellä liikkuvat veneet häviävät pian näköpiiristä. Yllätyksenä myös siksi, että vuosi vuodelta näen, miten satamia laajennetaan, laituripaikkoja lisätään, mutta ilmeisesti huviveneiden määrä kasvaa jatkuvasti, ja vielä enemmän kasvavat vuokravenelaivueet, jotka täyttävät ja pitävät varattuna entistä enemmän satamapaikkoja.

Tobaco Cays

Purjehdusyhdistysteni SSCA ja OCC keskusteluja vuosia seuranneena olen ymmärtänyt, että niin Tyynen meren, Karibian kuin Välimeren suosituimmat paikat ovat olleet täynnä jo pitkään – tässä yksi syy pohjoisten leveysasteiden purjehduksen nousevalle suosiolle. Sesonkiaikana satamat ovat täydet suosituimmilla purjehdusalueilla kaikkialla maailmassa. Ennakkovaraukset ovat arkipäivää, jos haluaa laituripaikan. Laiturimaksut sitä myötä vain kohoavat. Itämerellä voi olla tyytyväinen, että karikkoinen saaristo, viileä vesi, epävakainen sää ja hyttyset karkottavat suurimmat huvivenemassat muualle. Satamamaksut ovat Itämerellä maailman mittakaavassa kohtuulliset. Itämeren ja Norjan rannikon etuna ovat rikkonaisen saariston loppumattomat suojaisat ankkurointimahdollisuudet.

Tämä satamien ennakkovaraaminen vie pois purjehduksen vapauden tunnetta, sillä näin joutuu sitoutumaan juuri siihen, mistä nomadielämä pyrkii eroon. Että tulee olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Että voidakseen hoitaa venenomadille välttämättömät täydennykset ja huollot, on välillä väistämättä käytävä satamassa. Ja kuten arvata saattaa, parhaimmat täydennys- ja huoltosatamat ovat täynnä, jolloin ennakkovaraus on ainoa keino saada sieltä joksikin aikaa laituripaikka. Vuokraveneilyn ja veneiden määrän kasvaessa monet vierasvenepaikat ja poijuparkit ovat entistä useammin ennakkoon varattuja. On alueita, joilla ei moneen päivämatkaan voi ankkuroida vaan käytössä on ainoastaan satamia, kuten Latvian tai Portugalin rannikko. Toisaalla on alueita, kuten Pohjoismaiden saaristot, jossa on tapana ankkuroida lukuisiin poukamiin ja käydä satamissa vain palveluja tai täydennystä varten.

Martinique

Suosituissa Karibian purjehduskohteissa ankkurointi- tai purjehduslupa peritään joko maihinnousun yhteydessä tai merensuojelualueiden ankkurivahtien (marine park guards) avulla. Tämä on sinänsä hyvä, sillä herkkä korallihiekasta koostuva merenpohja meriruohokenttineen sekä merten lämpenemisestä kärsivät koralliriutat eivät kestä ankkuroinnista aiheutuvaa kulumista. Omalla veneellä pitkään purjehtivat ovat kokeneita ankkuroijia, ja useimmat vuokraveneilijät ovat hyvinkin kokeneita merenkävijöitä. Poikkeuksiakin on, tai olosuhteiden muutoksien aiheuttamia vahinkoja.

Olemme nähneet läheltä muutamia ikäviä tapauksia. Kun vuokrattu vene ei ole tuttu ja kun vuokrattava vene purjehtii tiukalla aikataululla läpi sesongin pikaisilla huolloilla, ongelmia voi ilmetä. Tulee pikkuvikoja, tulee aikataulupaineita, virta vie ja tuuli painaa. Ankkuri laahaa, ankkurointi epäonnistuu tai lahti on jo tupaten täynnä veneitä. Lisätään ennen ankkurointia väsymys ja autopilottiohjaus ja pitkä legi. Joskus tapahtuu käsittämätöntä. Kuten eräänä iltana näimme, miten vuokravene saapui suurelle ankkurilahdelle ja ajoi täysillä suoraan pysähtymättä ja veneilijöiden varoituksista huolimatta takarivin nomadiveneen kylkeen, johon tuli kaksi suurta reikää. Veneyhteisö toimi ajatuksen nopeudella, huudot ja venetorvet olivat kuuluneet kauas. Eläkeläispariskunnan venekoti hinattiin rantaan, sitä pumpattiin monta päivää, paikattiin pitkään, ja toivon kovasti, että he saivat veneyhteisön avun ja sympatian lisäksi kunnon vahingonkorvaukset.

Monissa suosituissa ankkurointilahdissa on Karibialla siirrytty ilmaisankkuroinneista maksullisiin poijuparkkeihin (pieni maksu), jolloin veneitä saadaan mahtumaan tiiviimmin lahdelle ja merenpohja säilyy vahingoittumana. Merten nomadielämä sellaisena vapaana ja jokamiehenoikeutena, että voi ankkuroida minne haluaa ja viipyä siellä ilmaiseksi niin kauan kuin jaksaa, on jo mennyttä aikaa, tätä joudun usein toistamaan puolisolleni, joka muistelee ilmaisia ankkurointeja 1997-99 tekemällään pallonympäripurjehduksella.

Sanotaan, ettei ilmaista lounasta ole. Nomadipurjehtija voi todeta, ettei ilmaista yötä suosikkipaikolla ei ole. Jollakin tavalla purjehtijakin maksaa yöstään, oli se sitten ankkurointi- tai poijumaksu, purjehdusmaksu, ympäristömaksu, turistivero tai joku muu maksu, jolla isäntävaltioon purjeveneellä matkailevat käännetään tulonlähteeksi. Olemme kuitenkin vain käymässä kohteissa, jotka valitsemme yöpymisemme suojaksi. Saamme käydä niissä, meidät toivotetaan vielä niihin tervetulleiksi. Meillä on vapaus liikkua ja etuoikeus purjehtia. Mihin kulloinkin laskemme ankkurin, missä milloinkin päämme keinuvaan tyynyyn painamme, voimme hyvillä mielin antaa jotakin takaisin niille kylille, saarten yhteisöille ja ankkurilahtien luonnon suojelulle.

Tämä nuori suoritti 12-vuotiaana juniorisukelluskortin Grenadalla.

18) Mihin jätän veneen maailmalla?

Talvisäilytyksen, hurrikaanikausitelakoinnin tai talvilaituroinnin suhteen suosituimmat kohteet ja suojaisimmat satamat tai telakat tulee varata yli vuosi etukäteen, syynä tässäkin veneiden runsas määrä. Varasimme laituripaikan talvikaudeksi 2020-21 vuosi etukäteen New Yorkin alueelta, kunnes pandemia muutti suunnitelmiamme. Varasimme myös laituripaikan (jos olisimme tulleet takaisin Karibialta heti ensimmäisen kauden 2019 jälkeen) Välimeren Espanjan alueelta, mutta vapautimme ja siirsimme sitä pari kertaa vuodella eteenpäin, kunnes totesimme, etteivät suunnitelmamme pandemian jälkeen vie meitä Välimerelle.

Ulvikista Hardanger-vuonon perälle.

Talvipaikka satamasta tai telakalta on varattava hyvissä ajoin, paikan valintaan voi vaikuttaa veneen koko ja paino, satamasta tai telakalta saatavat palvelut, tai hyvät liikenneyhteydet miehistönvaihtoon tai miehistön kotona käymiseen. Me teimme kausitelakointia varten tiedusteluja useaan eri osoitteeseen, kysyimme veneemme mitoille ja säilytysajan pituudelle tarjouksia. Koska nämä tiedustelut tapahtuivat, kuten yllä todettu, hyvissä ajoin etukäteen, osa näistä kohteista ei enää sopinut toteutuneeseen tai toteutuvaan reittiimme.

Karibialla sopivan hurrikaanikausisäilytyksen valintaan vaikutti paitsi veneemme vakuutusehdot (ei pohjoisemmaksi kuin 12 astetta eteläistä leveyttä) myös saatavilla olevat lentoyhteydet perheellemme Suomeen, mikä sekään ei ollut itsestään selvää. Lisäksi kyseisenä aikana Trinidad ja Tobago oli valinnoistamme pois suljettu Venezuelan sisäpoliittisen tilanteen aiheuttaman vesialueen levottomuuden vuoksi (lue: merirosvous, suositeltiin saattuetta ja ennakkoilmoitusta rannikkovartiostolle ja päiväsaikaan siirtymistä Grenadalta suoraan T&G:n satamaan). Jätimme veneen Karibialle 2019 talven turistisesongin loppupuolella toukokuussa, jolloin osa lentoyhteyksistä Eurooppaan oli sesongin lopun myötä lakannut, tai olivat jo täyteen varattuja charterlentoja. Tai osa lentoyhteyksistä oli monen vaihdon ja lentokentillä vietettävän yön vuoksi meille perheenä mahdottomia.

Meidän piti myös olla varmoja siitä, että pääsisimme seuraavana vuonna takaisin veneelle, sekään ei ollut jokaisessa lentoreitissä täysin varmaa. Valintamme oli Grenadan Spice Island Marina, se oli meille hyvä. Suunnitelmat siis muuttuvat, ja olemme joutuneet kausisäilytyspaikkojen varauksia peruuttamaan ja kysymään lyhyellä varoitusajalla uudesta kohteesta tarjousta.

Grenadan pääkaupungin satamaa.

Satamissa saattoi olla ajoittain paitsi myrskyn maininkeja, myös vuoroveden aikaansaamia vedenalaisia virtauksia, jotka aiheuttivat voimakasta veneen nykimistä ja liikkumista. Toisiin satamiin nämä ilmiöt osuvat usein ja voimakkaasti. Tällaisissa satamissa veneiden levoton liike tempoi laituria ja rasitti kiinnitysköysiä ja teki jokaisen veneilijän olon yhtä levottomaksi kuin vellova vesi. Köysien kulumisen ja hankauskohtien vahtiminen oli tuolloin jatkuvaa. Onni on rauhallinen satama, sellainen, jossa veneet uinuvat rauhassa eivätkä liikehdi levottomasti kuin hermostuneet hevoset pilttuissaan.

Ankkuripaikoissa on hyvä vahtia ensimmäisen vuoroveden yli ankkurin käyttäytymistä ja pitävyyttä. Sekä lasku- että nousuveden huippujen kohdalla tarkastimme, että ankkuri pitää tai että ankkuriketjun määrä on sopiva. On monia ankkuripaikkoja, joissa vuorovesi on niin vähäinen, pohjan pitävyys hyvä, ja ankkuri varmistettu, sekä naapuriveneisiin tai rantaan etäisyys riittävä, että se sitten riittää. Vuosien aikana olemme nähneet itse ja kuulleet purjehtijakollegoilta tarinoita ankkuroinnin epäonnistumisista kaikenlaisista syistä. Siksi ankkurivahtia kannattaa pitää aina jollakin sopivalla tavalla. Koska vene voi pyöriä ankkurin ympäri, viereen saapuva toinen vene voi aiheuttaa vaaratilanteen jo sillä, ettei tiedä, mihin asti tai mihin suuntaan jo ankkuroidun veneen ketju menee.

Bequiassa moni viipyy pitkään, koko kauden.

Blogisarjan viimeinen osa tulossa piakkoin, listan kohdat 19-24.