Skandinavian kierto autolla ja veneellä

Matkustusta rajoitettiin koronaviruksen vuoksi edelleen kesällä 2021. Miten pääsisimme takaisin veneelle? Veneemme, purjein kulkeva kotimme, jonka olimme Norjaan jättäneet, tarvitsi ensisijaisesti huoltoa. Toinen syy veneelle paluuseen oli tullisääntö. Olimme hakeneet ja saaneet tullilta luvan säilyttää venettä Norjassa vuoden. Aikarajaan eli heinäkuun alkuun oli enää reilu kuukausi. Voisimme hakea säilytykselle jatkoa toiseksi vuodeksi perustellen sitä matkustusrajoituksilla. Entä jos emme vuoden päästä pääsisi venettä hakemaan? Kolmas syy oli, että rajoitusten mahdollisesti jatkuessa halusimme tuoda veneen kotiin.

Vetäytynyt jäätikkö veti vakavaksi. Briksdal.

Kesä oli jo alkanut, rajoitukset eivät hellittäneet. Soitimme Norjan konsulaattiin kysyäksemme neuvoa. Pyrkimyksemme oli palata venekotiin, tehdä välttämättömät huoltotyöt ja, jos tilanne rajoitusten suhteen pysyisi, lähteä joko tuomaan vene Suomeen tai jatkaa tullisäilytystä. Saimme Norjan konsulaatista neuvoa, miten veneelle paluu onnistuisi. Mukaan nippu papereita veneen tullisäilytyslomakkeesta lokikirjaan, koronarokotustodistuksista auton tankkauskuitteihin tai muihin todisteihin ajoreitiltämme. Matkustaisimme autolla pysähtymättä ja poistumatta Ruotsin puolella, kulkematta julkisilla. Jos kulkisimme laivalla tai lentäen, tai jos pysähtyisimme autolla Ruotsissa, nelihenkinen perheemme joutuisi vähintään 10 vuorokauden pakolliseen hotellikaranteeniin Covid-19 rajoitusten vuoksi.

Hiljaista oli rajoitusten kesänä. Svanøy.

Niinpä lähdimme ohjeiden mukaan autolla kutakuinkin kauimmaisena Norjasta olevasta Suomen kaakkoispisteestä Lapin kautta Norjan länsirannikolle, jokseenkin niin kauas Länteen Suomesta kuin mahdollista. ”Meneehän siihen aikaa, mutta se on ainoa vaihtoehto teille nyt, ottakaa autoilu maisemamatkana”, oli henkilö konsulaatin asiakaspalvelunumerossa vastannut.

Perinnevenesatamassa. Norheimsund.

Huolsimme venettä ja teimme ylläpitotöitä reilun viikon. Rentouduimme huoltotöissä, vaikka huollettavaa paljon, tai ehkä venekotiin palaaminen itsessään rentoutti. Autolla pääsimme hankkimaan tarvikkeita Stavangerin rautakaupoista ja huoltoliikkeistä. Kävimme läpi mm. akuston, koneen, potkurin, sähkölaitteet, vessan, köysistön, saimme vinssimestarin auttamaan vinssien huollossa, rikikatsastaja tarkasti nostolavalla takilan, kiinnitimme uuden tutkaheijastimen mastoon. Saimme tullilta jatkoa veneen pitämiseen Norjassa vielä vuodeksi. Kaikki siis kunnossa. Niinpä saimme purjehtia kesää upeilla norjalaisilla vesillä.

Kesäyön taikaa. Vestlandet.

Purjehdimme Vestlandetin saaristoja ja vuonoja, patikoimme ja pyöräilimme, kalastimme. Viikinkiaikaisia ankkurilahtia, upeita huippuja, hätkähdyttävän runsasta vedenalaista paratiisia ulkosaaristossa, vieraanvaraisia paikallisia. Matkustajalaivat pysyivät edelleen poissa rajoitusten vuoksi.

Nuorimmaisen saalisonnea.

Elokuussa teimme talvihuollon ja työt veneen talvisäilytystä varten. Rajoitukset olivat helpottaneet niin, että paikalle oli saapunut vuokraveneilemään pariksi viikoksi australialainen pariskunta. Annoimme heille vinkkejä kohteista ja totesimme, että säiden puolesta paras purjehduskausi näytti alkaneen. Meidän tuli kuitenkin lähteä, koulut ja työt alkoivat. Jätimme venekotimme vielä kerran Norjaan. Autolla ajoimme nyt etelän kautta Tukholmaan, josta lautalla Suomeen. Skandinavian kierto autolla ja veneellä tuli siinä samalla tehtyä.

Saaristojen ankkurilahtia.

Purjehdusreitti karkeasti 6 viikkoa Åmøy – Bergen – Bulandet – Svanøy – Runde – Ålesund – Sæbø – Selja – Øystese – Fyksesund – Haugesund – Åmøy.

Skandinavian kierto autolla: meno 5 yötä Lappeenranta – Tornio – Mo i Rana – Lom – Gudvangen – Åmøy, josta paluu 3 yötä Tvedestrand – Grums – Tulholma – (autolautta) Helsinki – Lappeenranta. Koko lenkki 4350km.

Dramaattisen kauniita kolkkia, jonne pääsee vain veneellä tai patikkapolkua.