Perheenlisäys ja uusi vene

Kun odottavan äidin puoliso ei tiedä, miten osallistuisi raskausaikaan, niin pesän laittaminen on yksi tapa. Meilläkin tuleva isä rupesi etsimään suurempaa kotia. Tammikuussa 2007 mieheni ilmoitti, että käydäänpä tyhjentämässä CA30-vene, uusi kotimme on CA40. Veneen tyhjennys sai vauhtia vatsaani, ja esikoinen syntyi pian kovilla pakkasilla.

Uusi vene toi huikeasti tilaa ja lukuisia ominaisuuksia, joita olimme kaivanneet. Mm. mahdollisuus pysyä viikkoja omavaraisena, lämmin ja kuiva vene, märkien vaatteiden kuivatustilat, vankka runko. Tällä voisi purjehtia vaikka mihin. ”Mihinkä me nyt vauvan kanssa menisimme?” kysyi tuore isä. ”Mä haluaisin näyttää sulle Saimaan, vertailun vuoksi”, vastasin.

Kesä sujui hujauksessa, puolivuotiaan vauvan kanssa elo oli helppoa. Päiväunet nautittiin rantakalliolla tai rantahietikolla. Menomatkalla Saimaan kanavassa auttoi vauvan kummisetä, paluumatkalla vauvan serkku M., jonka nappaama hauki grillattiin kanavaevääksi. Saimaa on kotivesiäni, lapsuusmaisemiani, ja olin seilannut sitä isäni kanssa pikkupurjeveneellä. Nyt kuljimme suuremmalla aluksella. Lappeenrannassa tapasimme harvinaisen upean CA30-veneen omistajat, joilta saimme hyödyllisiä vinkkejä, heidän lämmin vieraanvaraisuus kulkee mukanamme edelleen.

Reittimme meni karkeasti Hki – Lpr – Savonlinna (mummille) – Liperi (tädille) – Rääkkylä (sukulaisille) – Lpr – Hki. Vauvaperheen onnea tuli näytettyä.

Kesän lopussa vauvamme heilutti kädessään norppamaskottia. Kysyin mieheltäni: ”Mitä tykkäsit mun kotivesistä?” Saimaa oli lumonnut meidät, ja pallonkiertäjä ja välimeripurjehtija hehkutti: ”Mahtava paikka, upeita erämaa-alueita, luonnonkauniita ankkuripaikkoja, laguuneja jollaisia ei ole muualla.”