Jatkuuko purjehdus ja mihin? Raju suunnitelmien muutos

Vuoden 2020 toinen vaihe oli veneessä pysyttely ulkonaliikkumistilan aikana Guadeloupen satamassa 8 viikon ajan. Ranska langetti myös merentakaisille saarille Covid-19 viiruksen uhan vuoksi tiukan ulkonaliikkumiskiellon. Santarmit ja poliisit valvoivat kieltoa sakon uhalla ahkerasti, he partioivat satama-aluetta kumivenein, droonilla, moottoripyörillä ja koirapartion voimin.

Tropiikissa kiellettiin meressä uinti. Kahdeksan viikkoa kelluimme uintilämpimän veden ympäröimänä laiturissa. Uimatta.

Tunnin päivässä sai ulkoilla. Ei uintia. Ei turhia kumiveneajeluita. Tropiikissa. Siihen sopeuduimme. Vaikeampaa oli sopeutua suunnitelmien muutokseen. Olimme yli vuoden valmistelleet purjehdusta Pohjois-Amerikkaan, kävimme varta vasten hakemassa viisumitkin Suomesta.

Ulkonaliikkumiskielto tropiikissa oli tukalaa. Iltaisin oli pari astetta viileämpää.

Selvitimme päämme puhki mahdollisuuksiamme jatkon suhteen. Pidimme iltaisin mieheni kanssa pitkiä terapiakeskusteluita suunnitelmanmuutoksesta. Soitimme, meilasimme, seurasimme viranomaistietoa, käytimme kaikki kontaktit hyödyksi. Virus oli suuri muuttuja, josta ei silloin vielä tiedetty varmasti. Toinen suuri muuttuja oli maailman reaktio ja valtioiden poikkeustila, joka esti meriteitä purjehtivia pieniä perheveneitä pääsemästä maihin tai edes aluevesille viikkojen merimatkan jälkeen tai saamasta apua hätätilanteessa.

Asioiden selvittelyä ulkonaliikkumiskiellon aikana.

Sitten sain meilin norjalaiselta purjehtijaystävältä. Hän lohdutti, että suunnitelmani Nova Scotian purjehduksesta voisi vaihtaa Norjaan. Meili sisälsi yksityiskohtaisen purjehdusreitin tekemiskuvauksineen.

Lentokentän terveystarkastus toukokuussa 2020, Guadeloupe.

Toukokuussa veneemme laivattiin. Meiltä mitattiin otsasta lämpötila ja ehdimme juuri saada tilaamamme kankaiset hengityssuojaimet ennen lentoa Pariisin kautta Amsterdamiin. Hollannissa asuimme kuukauden odottaen Euroopan rajoitusten hellittämistä ja veneemme saapumista.

Iguaanien yöpuu.

Kun Guadeloupen tyhjässä huoneistohotellissa viivyimme ennen lentoa, kävelimme viimeisenä Karibian iltana hyvästelemään pelikaanit ja iguaanit. LaSoufrière oli verhoutunut kosteaan utuun. Yötä enteilevä valo punersi tulppaanipuun lailla. Aallot jatkoivat rannan pyykkaamista pyöritellen hiekkaa ja sargassolevänippuja, paiskautuen rapukiville. Iguaanien yöpuun keskellä nukkui vaalea kyyhky.

Viimeinen ilta Karibialla. Guadeloupe.