Galiciasta Andalusiaan, etäarkea veneessä

Vuonna 2017 veneilimme 4 kuukautta. Voisin kuitata sen helposti sometyyliin: Portugali purjehdittu ja kivaa oli. Elämä ei vaan päästä helpolla. Takana oli muuta kuin kivaa.

Menetyksen surun huuhtomista Algarven rannoilla.

Vuoden alussa appiukkoni menehtyi äkisti. Anoppini ja kissa jäivät yksin maataloon. Anopin sairaus paljastui, ja muutimme hänet uuteen asuntoon, ja saimme kotihoidon rullaamaan. Kissa ei tahtonut poistua isäntänsä talosta. Oskar toimi kissakuiskaajana ja sai mummolleen kissan takaisin. Samaan aikaan tietysti suoritimme jokainen koulut, työt, harrastukset ja muut arjen velvollisuudet niin normaalisti kuin mahdollista. Ja valmistauduimme etäarkeen ja veneelle paluuseen, liput oli hankittu puoli vuotta aiemmin.

Akvedukti Segoviassa.

Kun saavuimme Madridiin ja lähdimme vuokra-autolla ajamaan kohti Segoviaa, miehistössämme alkoi kiertää kuume. Viimeisten kuukausien stressi laukesi. Viivyimme Segoviassa kunnes olimme terveitä ja jatkoimme kohti Galician Sadaa, missä Lunni-vene meitä odotti.

Vanha ja uusi matkustustapa kohtaavat löytöretkeilijöiden vesillä. La Coruña.

Vietimme pääsiäistä Portugalin Atlantin rannalla, Vappua Lagosissa, toukokuuta Algarvessa. Saimme purjehtivia lainaisovanhempia irlantilaisista, saksalaisista ja sveitsiläisistä mukavista pariskunnista.

Kansainvälisistä lainaisovanhemmista oli moneksi, englannintuntia pitämään…
…uintivahdeiksi…
… tai simpukoita keräämään laskuveden aikaan. Algarve.

Kesäkuussa ajattelimme purjehtia Välimerelle. Kuumuus oli kasvanut Guadiana-joella ja sulattanut ajatuskykyämme ja tarkkaavaisuuttamme. Kuulimme Cadizinlahdella meriradiosta pan pan -viestejä ihmisiä täynnä olevasta kumiveneestä. Ihmiskumiveneitä olisi enemmän Välimerellä. Purjehtijaystävämme tulivat meitä vastaan ja varoittivat yli 40 asteen kuumuudesta Gibraltarin toisella puolella. Juhannus oli tulossa, Suomessa kuulemma satoi.

Kuumuutta ei veneessä päässyt pakoon.

Olimme uupuneita. Teimme nopean päätöksen. Saimme veneellemme paikan Puerto Sherrystä Cadizista, lennot kolmen päivän päähän. Veneen siirto satamaan, nosto, talvitelakointityöt ja autolla Malagan lentokentälle.

Viileää uintipaikkaa etsimässä. Guadiana-joen metsäpalolle alttiit kukkulat.

Suomessa saimme viestejä joelta. Maastopalot olivat Portugalissa alkaneet, ja tänä vuonna ne olivat rajut. Tutut kylät säästyivät, mutta lähikukkuloiden kasvillisuus ja puut hiiltyivät – jälleen.