Kun viisi purjehdusvuotta veneemme Saimaalta lähdöstä oli kulunut, purjehdin s/y Lunnin pandemiakesänä 2020 Pohjanmeren yli Veskystenin kallioiden suojaan. Palasimme Colin Archer -tyyppisen veneemme kotivesille ja Pohjoismaihin. En tiennyt, kuinka kauan näillä vesillä olisin ja mihin suuntaisin seuraavaksi. Vuonolta löytyi valoisan kesäyön rauha, jota olin kaivannut Andalusiasta, Kap Verdeltä ja Karibialta asti.

Auringonlaskua odotellessa puoliltaöin. Näkymä Seljen kukkuloilta luoteeseen, Sildegapetin lahdelle, oikealle työntyy Stadlandet-niemi.

Purjehdin Norjan länsirannikolla Atlanttiin rajoittuvien saaristoryppäiden ja suurten, Skandien vuoristoon työntyvien vuonojen vesillä, Vestkystenillä. Meilläpäin tätä taidetaan kutsua Vuono-Norjaksi. Alue on paitsi suojaisa purjehtia, myös dramaattisen kaunis, tarjoaa luonnossa liikkujalle kaikkien aktiviteettien herkut, kulttuurihistorialtaan merkittävintä Norjaa – ja lämminhenkiset ihmiset.

Vaellusreittien ja huippujen valloittajien leikkikenttä – Sunnmøre-alpit. Miehistöni polkujuoksi veneeltä ylös näköalapaikoille.

Vestkystenillä on suuria vuonoja, jotka jakautuvat sormimaisiin sivuvuonoihin, lukuisia saaristoja, jäätiköitä ja tunturiylänköjä. Alueen laajuus on Kristiansundista Ålesundin ja Bergenin kautta Stavangeriin, linnuntietä pohjoisesta etelään noin 400km pitkä, ja leveimmillään lännestä itään noin 180km, läntisistä saaristoista ja Stattlandetista suurten vuonojen perälle Eidfjordiin Hardangervuonossa, Gudvangeniin Sognevuonossa ja Geirangeriin Storfjordenissa (Sunnmøre).

Ytre Sulan Håfjelletin polulla Solundin saaristossa, näkymä itään Sognevuonoon. Nuoli osoittaa veneen paikan.

Saaristojen suojassa kulkee ikivanha vesivaellusreitti, viikinkien käyttämä väylä etelästä pohjoiseen, the Nord Way, Nord Vegen, Norge, jonka mukaan maa sai nimensä. Kun purjehtii Karmøyn saaren viertä Karmsundetin kapeikkoa, tuntee historian katajantuoksuiset tuulet. Samaa reittiä ovat viikinkikuninkaat hallinneet, ja ensimmäinen kuningastuoli oli tällä paikalla.

Pitkätalon tupa Avaldsnesin rekontruoidussa viikinkikylässä. Oppaat harrastavat tai opiskelevat viikinkikulttuuria.

Kuka tätä väylää hallitsi, hallitsi koko länsirannikon vesistöä. Niinpä ei ole ihme, että juuri tässä pohjois-eteläsuunnan pullonkaulakohdassa Avaldsnesissä sijaitsi viikinkien ajan tärkeä kauppapaikka ja tähän muodostui Norjan ensimmäinen kuningastuoli, jolla ensimmäisenä istui tämän merialueen kuningas Harald Kaunotukka.

Kvitsøyn vanha vipumajakka Boknafjordenissa ohjasi laivat Atlantilta Stavangerin suojaan. Kun laiva oli saapumassa, koriin sytytettiin tuli ja vipumajakka kammettiin ylös.

Kristinuskon myötä tätä pohjoisen kalavesille vievää vesireittiä käytettiin myös pyhiinvaellukseen Trondheimiin, sillä vesireitit olivat nopeampia kuin maitse tapahtuva eteneminen. Pyhiinvaeltajilla ei ollut omia veneitä, mutta he pestautuivat töihin pohjoiseen meneviin veneisiin, joiden mukana etenivät kohti Nidarosin katedraalia.

Ei, en saanut riimuista selvää. Svanøyn riimuristi kuuluu Kystpilgrimsleia-pyhiinvaellusreitin kohteisiin. Førdefjordenin edustalla sijaitsevalle Svanøyn saarelle pääsee esimerkiksi lautalla Florøn satamasta.

Etelästä pohjoiseen vievällä viikingeiltä perityllä reitillä voi suorittaa Kystpilgrimsleian, rannikkopyhiinvaelluksen. Se kulkee etelärannikon Egersundista Trondheimiin katedraalin juurelle. Kirkkojen ja luostareiden lisäksi pyhiinvaeltaja voi vierailla majakoissa, tietokeskuksissa, rannikkoelämästä kertovissa museoissa.

Ikiaikaiset saagat, viikinkitarut, pyhän Olavin ja pyhän Synnivan legendat värittävät reitin kohteita. Vesireitti toimii mukavien päivämatkojen väylänä, jolla voi kokeilla viikinkipurjehtijoiden rannikkonavigointitaitoja.

Pyhän Olavin kirkko Karmøyn Avaldsnesissä kuuluu pyhiinvaellusreitin kohteisiin.

Norjan pitkää rantaviivaa riittää paikallisten purjehduskonkareiden mukaan tutkittavaksi koko eliniäksi. Saaret ja vuonot sisältävä Norjan rantaviivan pituus on 103000 km. Maapallomme vyötärömitta on 40075 km. Norjan rantaviivaa voisi siis kieputtaa kahdesti pallon ympäri ja saisi komean rusetinkin vielä tehtyä. Jos ajattelee, että Norjan purjehdus on yhdessä kesässä nähty, niin nämä luvut kertovat toista.

Kohti Sunnmøren Hjørundfjordenia, Storfjordenin etelään menevä sivuvuono, yhtä kaunis kuin sisempi Geiranger, mutta ilman matkustajalaivojen ruuhkaa.

Matka, jota en suunnitellut, venyi kolmen kesän mittaiseksi purjehdukseksi Norjan saaristoissa ja vuonoilla.