Itämeren kierros perhemiehistöllä

Vuonna 2015 perhepurjehdimme Saimaalta Itämerelle. Valmistelimme lähtöä viikon Lappeenrannan Hiekkalinnan kupeessa, sillä tästä tulisi pitkä matka. Emme tienneet, kuinka kauan tai minne seilaisimme.

Matkalla, merellä, kotona.

Juhlistimme nuorimman kuusvuotissynttäreitä pyytämällä pari lasten kerhokaveria veneeseen. Söimme synttärikakkua ja lapset saivat leikkiä joka hytissä. Hiekkalinnassa oli karuselli ja patsaiden teemana sankari. Hiekkaveistoksista löytyi pelimaailman hyvän puolesta pahaa vastaan taistelevia ja oikean elämän sankareita, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan. Hiekkaveistokset eivät kestä aikaa, ehkä vain pari kolme kuukautta hyvänä kesänä.

Hiekkalinna 2015 Heroes: Link-sankari pelistä The Legend of Zelda. Lappeenranta.

Odottelimme sopivaa lähtökeliä, Viipurinlahdella oli länsimyrskyä. Kesä oli alkamassa, ihmisillä juhlia ja lomakiireitä. Ei siis lähtöseremoniaa, ei laiturilla vilkuttajia.

Rauhallinen näköalapaikka. Saimaa.

Olimme viihtyneet Saimaalla. En kuitenkaan ollut juurtunut neljän vuoden maalla asumisen jälkeen. Koti maalla säilyi, vaikka purjehdimme. Tunsin, että olimme kyläläisille muualta tulleita kummajaisia. Toki voi olla, että kun eteläkarjalaisten kylien pehmeä murre ei vielä taipunut mun suuhun vaan töksäyttelin stadilaisittain kuulumiset. Tiedän lapsuudestani, miten tympeältä se voi kuulostaa itämurteiden alueella. Olin kokenut saman toisin päin kuusivuotiaana, kun perheeni muutti Joensuusta Helsinkiin. Joensuun murrettani ymmärrettiin väärin ja pihan lapset kääntyivät kannoillaan. Alakouluympäristö Helsingissä opetti minut pikavauhtia pois pehmeästi taipuvasta murteesta.

Vene piilosilla Tukholman saaristossa.

Aikuisena samassa elämänvaiheessa olevien äitikavereiden puute työnsi minua takaisin merelle. Tai ehkä vain tarvitsin jonkun syyn lähteä. Merelle työnsi myös ulkopuolisuuden tunne maalla, yhteisöllisyyttä koin löytäväni merellä kulkevien joukosta. Kun pikkulapsiaika sitoi jo muutenkin kaiken vapaa-aikani, ajattelin, että voisin hyvin elää perhearkea merellä. Meri ja kulkurielämä vetivät siis puoleensa. Merellä tunsin olevani kotona. Joten mitä sitä enempää selittelemään, tämä perhe päätti lähteä merelle kohti uusia ystäviä ja seikkailuja!

Saimaan kanavaa merelle 2015.

Saimaan kanavan jälkeen kuvasimme Viipurin linnan. Miten maailma onkaan muuttunut sen jälkeen! Vastatuuli ja menneen myräkän terävät aallot antoivat Viipurinlahdella miehistöllemme suolakasteen. Testasimme, miten perhemiehistömme tiimityö toimii yön yli purjehduksilla ja vähän märemmissä keleissä.

Viipurin linna taustalla.

Purjehdimme Tallinnasta meripihkarannoille. Esikoisen kummisedän mäyräkoiraa taluttaessaan 6- ja 8-vuotiaat löysivät pihkanpalasia myrskyn sotkemilta rannoilta. Lukuisissa skeittiparkeissa äidilläkin tuli hiki, pojat oppivat tempun toisensa jälkeen.

Sadepäivinä aktiviteetteja löytyi merimuseoista Tallinnasta, Ventspilsistä, Klaipedasta ja Maarianhaminasta. Hiekkarannoilta ylitimme Itämeren raukkirannoille. Eksyimme kaatosateessa gotlantilaisperheen luo pullakahveille ja kuulimme seinälle ripustettujen kompassin ja matkalaukun alla perheen isovanhempien tarinan.

Nidan dyyneillä, takana Kuurin valtava laguuni.

Vietimme valoisan yön Stora Karlsön lintujen rengastajien kanssa ihmetellen, mahtaako ruokkeihin sattua, kun ne muksahtavat jyrkännepesältään aaltoihin tai rantakiville.

Stora Karlsön lintusaari.

Visbyyseen erehdyimme Stockholmsveckanin aikaan, ympärillä uusia ja vanhoja ystäviä. Naapuriveneen norjalaispariskunnan kanssa keskustelut venyivät yöhön. Emme arvanneet, miten reittimme Magnen kanssa kohtaisivat jäätikön alla pandemiavuonna. Tukholman saaristossa nautimme aallottomasta myötätuulesta.

Vierailimme Saaristomerellä ystävien mökillä ja suosituissa saarissa. Viimeiset skuuttitemput tehtiin Merisatamanrannan skeittiparkissa. Lapsilla alkoi Lappeenrannassa lukuvuosi, ja me vanhemmat pääsimme valmistelemaan purjehduksen jatkoa.

Teimme keittiön kaapin oveen purjehduksen viisivuotissuunnitelman. Siinä ainoa pysyvä asia oli eteenpäin purjehdus. Kohteet vaihtuivat. Lähtisimmekö kokonaan useaksi vuodeksi vai tekisimmekö muutaman kuukauden jaksoja? Uskallanko siirtyä tutusta arjesta miltei tuntemattomaan?

Matkapurjehdus – Satu

Lentokenttien aavoilla tuulee

Niin kuin ulapalla autiomaan.

Ja kiitotien päässä on taivaassa reikä,

Ovi miltei mahdottomaan

– Edu Kettunen, Lentäjän poika