Pieni purjehdus – suuri onnistuminen

Vuosina 2009 ja 2010 teimme vain lyhyitä purjehduksia kotisatamastamme Helsingistä. Vastasyntynyt vauva vietiin 2-vuotiaan isoveljen kanssa veneeseen mahdollisimman pian ihmettelemään tunnelmaa. Teimme useita päiväretkiä, totuttelimme uutta nelihenkistä venearkea.

Ensimmäisenä kesänä me yritimme järjestää unta vuoroissa niin isälle ja isoveljelle kuin äidille ja vauvalle. Kaunis tyyni vedenpinta kesäyön valossa kaikui pienen vauvan itkua, koliikki helpotti vasta lähempänä talvea.

Suurena saavutuksena pidimme lyhyttä veneen siirtoa, ensimmäistä nelihenkisenä perheenä. Lyhyttä purjehdusta valmistelimme lähes koko aamupäivän. Sitten löysimme rohkeutta ja sopivan hetken irrottaa köydet Merisatamanrannasta ja siirtyä salmen yli silloisen seuramme HSS:n laituriin.

Kävelimme Uunisaaren hiekkarannalle. Isoveli pääsi keinumaan ja juoksemaan rannalla, pikkuveli nukahteli kantoreppuun. Kun äiti oli lasten kanssa rannalla, isä pääsi huoltamaan ja tankkaamaan venettä rauhassa. Illalla löytyi toinen sopiva hetki palata salmen yli takaisin kotisatamaan.

Olimme hyvin onnellisia, kun tämä pieni retki nelihenkisellä perheellämme onnistui. Tuntui, etteivät muut ymmärtäneet, kuinka suuri merkitys tällä lyhyellä suorituksella oli meille vauvaperheen vanhemmille. Puhuin omalle isoäidilleni Hilkalle, ja hän ymmärsi asettaa pienen suorituksen suurempaan arvoon perheen kehityksessä.